Blogin päätös + lisätty kuntokuva

Olen aloitellut tämän jutun kirjoittamista jo kuukauden verran. Tarkoitus oli julkaista vuoden 2015 puolella, mutta eipä siitä mitään tullut. Homma on kuitenkin niin, että nyt on tullut blogini tiensä päähän. Ei vaan ole enää mitään mistä kirjoittaa. Oon kolme vuotta treenannut salin puolla ja lähes koko ajan kirjoittanut julkisesti ja perusteellisesti 10400976_10207585225964851_766853461503210189_ntuosta matkasta. Kaikesta töppäilystä, tietämättömyydestä,  kisadietistä, kehityskaudesta, mitä syön, millon syön, minkä verran syön, millon treenaan, millä painoilla, miten usein, miksi treenaan, paljon nukun, miksi nukun huonosti, paljon painan, miltä näyttää kunto, miksi oli huono hetki, miksi hyvä, millon sovelsin ja kokeilin, tein vastoin valmentajan ohjeita, millon olin pettynyt valmentajaan, millon olin kipeä, mikä oli sairastelun syy,  millon olin väsynyt, miksi olin väsynyt ja allapäin jne. jne. Ei ole jäänyt juurikaan mitään arvailujen varaan, kaikki vaan avoimesti pöytään. Ei mitään hämyisiä kuntokuvia, vaan puhtaasti kokovartalokuvia, myös offilla kun paino on 10kiloa enemmän kuin kisoissa. Kisadietillä pyrin raportoimaan, niin ettei mitään jäänyt pimentoon, ei mitään päivää, ei mitään viikkoa, ei mitään merkityksellistä poikkeamaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos jatkan, niin vaan toistan itseäni. En jaksa uskoa, että näiden kolmen eri kisadietin jälkeen tulee enää mitään kovin uutta, maata mullistavaa mistä en olisi jo kirjoittanut. Miksi siis toistelisin näitä samoja juttuja täällä. Olen myös varmaan kyllästynyt siihen raportointiin. Kaikki on kerrottava tai sitten ei mitään, välimallit on täysin turhia, sillon jää aina oleellista asiaa pois.  Tällä hetkellä fiilis on se, ettei jaksaisi kertoa mitään.image

Kuva tammikuu 2016

Itse pidän rehellisyydestä ja avoimmuudesta jos tälle tielle kerran lähdetään. Jos ei halua kertoa puoliakaan siitä aiheesta minkä takia blogia pitää, niin miksi edes pitää koko blogia ja kertoa vain ” että nyt uudet tuulet puhaltaa ja jotain jännää on tulossa” jättämättä kuitenkaan kertomatta mikä juttu on kyseessä. Tai kerrotaan ”avoimesti” kisamatkasta, mutta unohdetaan kertoa pieniä oleellisia juttuja jos ei kaikki vaikka olekaan mennyt suunnitelmien mukaan. Blah, onneksi kaikki fitnessblogitkaan ei ole tuota pelkkää sontaa täynnä. On kuitenkin olemassa niitäkin kirjoituksia missä kerrotaan774766_10207585230244958_6239188734880530392_o avoimesti miten missäkin hetkessä tunnetaan ja miten oikeesti menee. Pitäisi uskaltaa avata asioita vähän pintaa syvemmältä, vaikka se olisikin valtavirran mielipiteitä/ajatuksia/toimintatapoja vastaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun hanurin nuoleminen ja pelokas lapastelu.  Ei ketään kiinnosta jos ihmisellä ei ole mielipiteitä ja kaikki jutut on sitä samaa missä ei ole mitään henkilökohtaista. Ainakaan minun mielestäni. Myötäily ja mielistely kun on muutenkin tosi ärsyttävää. Jos blogi ei raota mitään tarkemmin niin odottaisin sen sitten antavan ihan oikeaa tietoa vaikka siitä treenaamisesta/ravinnosta yms.  hiukan monipuolisemmin. Tässä yksi kiinnostava blogi, missä tieto on osattu hyvin yhdistää blogin kirjoittamiseen: http://aarohuttunen.blogspot.fi/ tietenkään suosittua Lihastohtoria unohtamatta : https://lihastohtori.wordpress.com/   ja yksostakaa tuo uusi kirja! Muita seuraamiani blogeja mm.http://www.bgbody.fi/blogi/ ja  http://fitever.fitfashion.fi/ Mun blogi ei ole ollut mikään suuren suuri tietolähde, tosin tietysti tietolähde mun tuntemuksiin ja mun tapaan treenata ja mennä kohti esim. kisatavoitetta. Siihen se sitten jääkin. Ihmissuhdeasiat ja perheen olen pyrkinyt pitämään erillään tästä kaikesta. En ole halunnut pitää parisuhdeblogia tms, vaan treeniblogia. Nyt on kaikki tieto räkäisty ulos mitä tähän hommaan liittyy mun kohdalla, en tiedä voiko enää tulla mitään uutta. Jos tulee palaan mahdollisesti asiaan.

Ettei nyt sanota hyvästejä ilman raportointia niin tässä ”lyhyesti”!

Elämä rullaa super hyvin = treenit, koti, ystävät, terveys. Jos ei lasketa joulukuun stressejä jäniksen sairasteluista, mutta elossa ja elämäniloisena se kotona vielä meitä onneksi ihastuttaa. Vapaa-aikaa on tullut kesään nähden reippaasti kun ei ole moottoripyöräharrastusta ja aerobista vain se noin. kerta viikossa, salin jälke12401669_10207585226564866_5468668506962289233_oinen 20min intervalli. Punttia väännän edelleen sen 4kertaa viikossa, paino pyörii 71kilon kieppeillä. Jyväskylän Voimaklubin ja Fitness24sevenin kombo on osoittautunut mitä parhaimmaksi. On ollut parasta hyödyntää kummankin salin omat hyvät puolet ja tuntuu, että treenit kulkee paremmin kuin koskaan. 24seiskan ryhmäliikunnat on tuoneet paljon lisää hyvää salitreeniä tukemaan, eli parhaillaan olen 3kertaa viikkossa käynyt kehonhuoltotunneilla, esim. venyttelyssä ja bodybalancessa, mitkä kummatkin tekee mulle jäykkikselle niin hyvää. Ehkäpä se on reiluun ruokailuun yhdistettynä ollut avaintekijänä nousujohteisen treenin kanssa, näin ainakin haluan uskoa. Intervallina olen käyttänyt myös 24seiskan juoksumattoa ja porraskonetta. Koen, että olen saanut kehitystä tänä syksynä enemmän kuin millään muulla kaudella aikaisemmin.

Itsenäisyyspäivän aattona järkättiin Voimaklubilla perinteiset kinkkukisat mihin osallistuin. Viikko ennen kisoja onnistuin saamaan pientä stressiäkin kisoista aikaiseksi, mikä vähän jopa yllätti itseni. Mallina muille ja kasvattaakseen stressinsietokykyä/jännityksen hallintaa oli siis kuitenkin osallistuttava. Vaikka ei oltu kaikkia lajeja edes treenattukkaan, eikä missään kisaiskussa. Mutta ei auttanut, en nimittäin pidä niistä selityksistä miksi ei voi leikkimielisiin kisoihin osallistua. Etenkin miehillä näitä selityksiä tuppaa olemaan ja uskalletaan osallistua vasta kun tulokset huitelee voimannoston SM-tasoa. Häpeily on12402126_10207585225804847_2126359048389192694_o ihan turhaa, jokainen tehkööt sen hetkisen oman parhaan suorituksensa.

Viimeksi kyykkäsin kevään salikisoissa ja se etureiskatreenikin on ollut pannassa, niin en uskaltanut lähteä sitä sen enempää kokeilemaan mitä sieltä tulee. Pitää myös uskaltaa olla huono 😉 (tosi huono) Yksi yritys ja 55kg syväkyykky oli tuloksena.

Tasapenkkiä olen myös viimeksi tehnyt kevään kisoissa, kun normaalisti treenaan vinopenkkiä, missä liikkuu 45-48kilolla 6-8toistot. Nyt tulokseni jäi penkissä 55kiloon, mikä oli aika iso pettymys, siihen nähden, että enemmän pitäisi mennä, huolimatta pysäytyksestä rinnan päälle.  Ja siitäkin huolimatta, että edellisenä päivänä olin treenannut kovan rintatreenin. Silti, olisi se 60kg pitänyt nousta, mutta eipä noussut.

Maastavedossa olen päässyt 125sarjapainoihin ja sen vuoksi 135kilon tulos oli myös pienoinen pettymys. 140kg ei liikahtanut mihinkään. Ehkäpä kummassakin, penkissä ja mavessa kaipaan treenivinkkejä maksimisuorituksiin. Eli mavetulos keskivertoa jonkin verran alakanttiin.

Mun mielestä tällä kolmen vuoden tavoitteellisella salitreenillä pitäsi pystyä penkkaamaan 80kilolla ja maastanostamaan 150kilolla ja kyykkäämään yli sadalla kilolla ollakseen edes jossain määrin kunnossa. Okei, ei ole treenattu voimatreeniä, eka vuosi oli liikkeiden opettelua ja ruokapuolikaan ei ollut hyvien hiilareiden suhteen kunnossa ja on ollut muutamat dietitikin treenejä hidastamassa, mutta silti. Parannettavaa löytyy siis roimasti. Kovasti jaksan uskoa, että ilman diettijaksoja noihin tuloksiin oltaisin päästy. Mistä hyvänä vinkkinä niille joilla tulokset ei nouse, että jotain tehdään sillon väärin. Ne nousee väistämättä kun ravinto, treeni ja lepo on kunnossa. Hiukan tuosta innostuneena laitoinkin mietintämyssyyn josko ensi vuonna ottaisin yhden jakson pelkästään voimatreeniä bodytreenin sijaan, saas nähdä! Valmennuskin näytti peukkua asialle kun joitain viikkoja sitten asiasta vähän varovasti mai10648392_10207585233325035_2884182276833770999_onitsin. Yksi kausi tekee varmasti jopa ihan hyvää vaihtelua perinteiselle bodytreenille ja kropalle. Vaikka ne etureidet tulee sitten taas sitä osumaa ottamaankin 😀

Mulle tän hetken kehityksen merkki on, että olen päässyt käsipainoissa, pystypunnerruksessa 16kiloon! Yeah, se on nimittäin eka kerta. 14-12kilolla on tähän asti sarjat mennyt 8-12toistoilla. Kun taas puoli vuotta takaperin ei edes noihin painoihin päästy. Sit kun käsissä on 18kg voi sanoa jo olevansa vahva 😉 ?? Olkapää- ja rintatreeneistä onkin tulleet mun lemppari treenattavat aikaisemmin vahvana olleen selän tilalle. Kummatkin treenit tuntuvat myös uppoavan kivasti perille, vihdoin jopa ne kauan hakukessa olleeet olkapäätreenitkin. Selkätreeni alkaa mulla aina mavella ja tän hetken sarjapainot on ehkä enemmän stressi kuin ilo, mikä on ehkä syönyt innostusta selkätreeniin. Suoraan sanottuna painot on sitä luokkaa, että on helkutin vaikeaa tehdä joka helkutin kerta aina kovempi tulos toistomäärällisesti kuin edellisellä kerralla. Stressaan sitä jossain määrin ja petyn jos tulos on sama kuin viime viikolla, koska sillonhan olen oikeasti huono. Kehityksen pitäisi mennä eteenpäin, joka helkutin viikko! Otin tämän puheeksi valmentajan kanssa ja palataan ajassa taaksepäin. Eli, tehdään jatkossa mavetreenit vain joka toinen viikko. Näin saadaan kroppa palautumaan ja innostus säilymään. Testataan kuinka käy!

Jatkettiin myös valmennusta Matin (Halosen) kanssa vuodella, vaikka kisoja ei ole minulle ensi vuonna tulossakaan. Hyvä tuki ja tsemppi on kuitenkin aina hyvä olla takavasemmalla. Mun silmissä Matti on Suomen paras valmentaja ammattitaidoltaan ja k11178244_10205856529948531_8370370263735176867_noen saavani häneltä paljon tietoa ja sitä kannustusta ja luottoa omaan tekemiseen. Mitä olen myös kuullut muiden valmentajien/personal trainereiden tekemistä ruokaohjelmista, ei siellä ole tullut vastaan vielä samaa mitä Matti tarjoaa. Itse olen aina vaatinut vaihtoehtoja, tykännyt paljon esim. marjoista ja hedelmistä ja niitä osaava ammattilainen pystyy laittamaan ohjelmaa rutkasti. Samoin kuin itse en söisi pelkkää riisiä, kanaa ja parsaa, tai siis parsaa ja kanaa en juuri ikinä, kuivasta ruuasta puhumattakaan. Tähän myös Matti on tarjonnut jopa dietillä hyvät ohjelmat missä mm. valmiskastikkeet, kevyt ruokakermat ja ketsupit on sallittuja. Jollekin simppelit eväät voi toimia, mutta ei mulle, eikä monelle muullekaan. Marjoja saa (pitää) ohjelman mukaan syödä 350g päivässä, hedelmiä n.4-5kpl päivässä. Ilmoittautukoot kenen muun valmennuksessa mennään samaan!

En tiedä nousenko enää kisalavoille, aika näyttää, mutta nään silti tuon valmennuksen mulle tärkeenä juttuna. Mussa on paljon sitä, että haluan itse kokeilla, testata, onnistua, epäonnistua, koska tietämystä ei ole vielä tarpeeksi ja itsepäisyyttä senkin edestä. Silti pidän ajatuksesta, että vaikka itse ”tiedän” miten tää homma olevinaan menee, niin on joku joka oikesti tietää vielä paremmin. Tykkään kysellä ja kyseenalaistaa, sillä tavalla kartutan tietoa, vaikka osa tuntuu sen ottavan vittuiluna tai päälle päsmäröintinä. Kaikkeen on kuitenkin aina olemassa syy/perustelut/tutkittu fakta, miksi juuri näin tehdään ja ne syyt kiinnostaa mua hyvinkin paljon. Ihan hirveästi siinä ei opi jos valmentaja sanoo, että hyppää kaivoon ja aina tulee hypättyä sen isompia keskusteluita, kyseenalaistamista ja kyselyitä. Ammattitaitoisella valmentajallahan on oltava aina se fakta pöytään miksi näin toimitaan, eikä vastaus voi silloin olla, että kun näin on tehty jo 50vuotta.  Treenaan tavoitteellisesti ja salitreenistä on muodostunut yhtä arkinen juttu kuin siitä syömisestä tai nukkumisesta. Se hoidetaan, oli sitten loma tai joulu tai mikä muu päivä tahansa. Pääsääntöisesti aina se treeni on tietyllä tapaa päivän kohokohta, vaikka viideltä ennen töihin lähtöä salille herääminen ei aina siltä tunnukaan. En pidä itseäni sen suhteen ahkerana tai, että mulla olisi jotenkin muita parempi itsekuri, ei se ole todellakaan sitä. Se on vaan se juttu mistä tykkään ja minkä väliin jättäminen aiheuttaisi mielipahaa. Eikös se laji ole sillon juuri se oikea!

Ruokailussa on päästy toisaalta huippu tilaan, toisaalta taas ei, riippuen miltä kantilta tilannetta katselee. Mylly on saatu nyt todella hyvin pyörimään, mistä olen aikaisemmin tainnut mainitakin.894691_10207585230004952_2862643020020502797_o Kroppa siis vetää hiilareita todella hyvin. Aina dietin jälkeen pelkään niitä ja kuvittelen, ettei ne mulle sovi. Toisaalta totta, toisaalta kroppa taas tarvitsee niitä kehittyäkseen vaikka ne väsyttäisikin, toisi nestettä kehoon yms.12356964_10207585225324835_950346806782330067_o921432_10207585228804922_7659566555341624215_oTreenipäivinä muhun iskee valtava nälkä, mitä ruokin kyllä rehellisesti syömällä aina enemmän kuin mitä ruokaohjeissa on. Se on sitä kropan kuuntelua ja kun mulle ei se nälän kanssa eläminen vieläkään sovi. Valmennuskin oli tähän ihan tyytyväinen, homma menee oikein kerran painokaan ei tuosta ”ekstrailusta” nouse. Pizza ei ole hävinnyt meidän syöpöttelylistalta (ja onhan se ihanaa kun ei tarvii kun soittaa ja eväät tulee kotiovelle!!) ja mm. riisipiirakoista on tullut ykkös juttu. Etenkin kun vietimme veljeni kanssa reilun kolme tuntia kaupassa tutkien tuotteita ja päädyimme mm. muutaman riisipiirakka merkin kanssa siihen tulokseen, että käypäisiä eväitä jokapäiväiseen syöpöttelyyn ravintoarvoiltaan. Parhaimmillaan rasvaa on vain 2,6g/100g ja kuitenkin hyvistä hiilareista kyse.12402169_10207585233685044_2853959425793735302_o1614232_10207585230564966_892794671142177475_oEli oikein hyvä juttu minulle, jolle nuo on olleet aina ykkösherkkuja, mutta olevinaan rasvasia ja huonoja, niin kun toki osa merkeistä onkin. P12363193_10207585226444863_2728109507321596843_oakastealtaasta löytyi myös Xtran pizzaa mikä on aika loistavaa herkuttelupäivän evästä, rasvaa mm. vain 4,5g/100g. Kaikkea hullua ja yllättävää sitä löytyykin kun vähän ajan kanssa perehtyy 😉 Vai kuka oli hullu.. Eli safkaa menee ihan kiitettävästi treenipäivänä ja kroppa paisuu korkeintaan lihasmassan muodossa, hyvä yhtälö. Huonona sitten se, että siitä syömisestä on oikeasti tullut aika v12377879_10207585232245008_7067039446960358944_oastenmielistä. Samalla voi olla kauhea nälkä, mutta ei vaan tee mieli syödä. Vaikka mä yritän mitä kikkoja tehdä, niin ei siitä ruuasta tulee hyvää millään ja se pizza ja riisipiirakat ois se paras juttu. Rahkakin on pahaa, munakkaista yms puhumattakaan. Yks päivä jopa lähdin hurjastelemaan ja ajattelin kokeilla normaalin possun, lohen ja jauhelihan sijaan vihaamani kanaa. Marinaadissa toki, koska olenhan saanut aina natuista karseen makuisia. Yllätykseksi tuli jopa ihan syömäkelpoisia, selvästi tää mausteliemi oli se juttu, millä ei voi niin pahasti mokata. Ja kauhistelijoille tiedoksi, marinaadit voi halutettaan huuhtoa pois ja vaikka ei huuhtoisikaan, on tuotteessa silti yli puolet vähemmän rasvaa kuin vaikka naudan jauhelihassa mitä sakki syö hyvällä omallatunnolla, toisin kun marinoitua kananrintaa. En ymmärrä. Eli jatkossa saatan ostaa kanaakin jopa useammin kuin 3kertaa vuodessa! Mutta niin, syöminen on aika tuskaisaa ja lähes kaikki ruokavaliossa lukevat eväät ei maistu (jos vois vaan kasvaa pelkillä marjoilla ja hedelmillä 😉 ). Joulukin meni aika easysti ruokailujen suhteen. Koko joulun aikana kaksi lautasellista joulusafkoja, lisäksi klementiinejä, riisipiirakoita, saaristolaisleipää, protskujuomaa ja n. vain 100g suklaata. Sekään kun ei oikein maistunut. Hiukan huolestuttavaa. En tiedä pitäskö tässä oikeesti joku dietti raapasta, jos se ruokahalu palaisi sen myötä. Onneksi on se ruokaohjelma, muuten tässä syötäisiin jatkuvasti alakanttiin. Väkisin vaan, ei muukaan auta jos kehittyä mielii.

Toivotan kaikille vuoteen 2016 paljon voimaa, rauhaa, rakkautta, terveyttä ja aurinkoa! Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne.

Terkuin Pauliina

 

Kiitokset vuodesta 2015 yhteistyökumppaneilleni:

SportLifeNutrition

Alemana Dance Center

Datasafe

DamnationInk

BodyCTRL

Stemma

Gazoz

Daddy´s Girl

Seppo Rantanen

ja Jyväskylän Voimaklubi.

Kiitos lukijat!

IMG_6969

 

2 thoughts on “Blogin päätös + lisätty kuntokuva

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *