Fitness Classic kisarapsa

_MG_4787Meillä starttasi auto Jyväskylästä kolmen jälkeen perjantaina. Kyydissä oli tiimikaverit Suvi ja master bodykisaaja Tarja + hänen miehensä ja poikansa. Helsinkiin kun päästiin suunnattiin suoriltaan kohti Kulttuuritaloa rekisteröintiin. Myönnän, hieman jännitti. Yllätykseksi kaikki meni helposti ja hyvin, ihan kuin muillakin kilpailijoilla. Biksut ja kengätkin oli sääntöjen mukaiset. Sai siis huokaista helpotuksesta ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis, eka etappi ongelmitta :)

Kultsalla oli Kallion Niina mua odottelemassa ja siitä suunnattiin suoraan hotelliimme Scandic Paasiin Hakaniemeen. aula_1Hotelli mikä oli kyllä mun makuun, sirkusteemaa ja vähän erilaista, värikästä, mutta tyylikästä sisustusta. Harmi kun en tajunnut oikein kuvia ottaa. IMG_2145En tajunnut oikein koko reissuilta, vaikka pitäs juurikin räpsiä ihan hulluna! Hotellista löytyi myös kuntoiluhuone, missä Niina kävi lauantaina pikku jumpan tekemässä mun venytellessä.

Itse olen tunnetusti lahjahullu ja oli mukava huomata samoja piirteitä Niinassakin. Hotellilla minua odotti söpö pinkki pupukori pienen yllärilahjan kera :)

_MG_4797Mullakin oli Niinalle pikku pussukka ja myös muutamille tiimin tytöille pikkulahjat hankittuna. Luonnollisesti kun ollaan kummatkin Niinan kanssa pupuhulluja, oli molemmin puolin lahjat yllätyksellisesti puputeemalla 😀 Puput on super!!1622845_10202684262603830_468423593_nPerjantai-ilta menikin sitten aika rauhallisissa merkeissä ja mentiin jo aika ajoissa nukkumaankin. Nukuin todella hyvin ja sikeesti ja lauantaina heräsin normaaliin aikaan ilman herätystä 5:30 aamulenkille Niinan jäädessä vielä nukkumaan. Oli ihana päästä käppäilemään vähän erillaisiin maisemiin ja merenrantaan. Ja mä niin rakastan Helsingin vanhoja rakennuksia <3 !! Lauantaina oli tarkoitus käydä messuilla pyörähtämässä, mutta eihän me sitten minnekään jaksettu lähteä. Rötvättiin vaan hotellilla ja välistä käytiin kaupassa ja Alkossa. Ja tietenkin maalailtiin toisiamme. Suurin osa päivästä siis pyörittiin alasti ja kuivateltiin maaleja, erikoista puuhaa! Launtaina myös pesin hiukset, tämä on mainittava 😀 Vähän niin kun Niinan käskystä. Olin aluksi ajatellut, että hyvin voi olla keskiviikosta asti pesemättä, mutta taivuin kuitenkin peseytymiseen, vaikka samoillahan se ois melkein mennyt kun vähän likaisia oltiin muutenkin 😀_MG_4856

Lauantaina myös otettiin vähän meikästä kuvia ja läheteltiin Matille, että miltä se pullukka näyttää päivää ennen kisoja.

Ei ole nimittäin mitään hygienilla hifistelyä nämä viimeistelyviikot, dödöä ei saa käyttää ja hiki haisee ja maalia vaan pintaa. Iho on jatkuvasti lähmäinen ja sitten samoissa collareissa pyöritään koko viikko ja alkkareita ei tietenkään käytetä, kun niistä jää helposti rajat 😀 No ei siitä sen enempää, ettei joku kohta oksenna..

paasi24Hotellin kuvat kopsattu netistä. Meidän huone näytti kutakuinkin tältä. Läytyi myös oma pieni keittiö jääkaappeineen :)

Lauantai-iltana otettiin vähän valkoviini_MG_4869ä ja hyi olkoon kun olikin pahaa! Tuli hiukan jopa oksettava olo, vai johtuikohan ulostuslääkkeestä. Yö meni aika levottamasti ja juostiin Toilaxin vuoksi tyhjentämässä sinne puoli neljään asti. Aamulla väsytti ja oikeastaan pitkin päivää oli aika väsynyt olo. Muuten viikko ja viimeistelyt olleetkin todella helpot. Muistan kesältä kun vikat päivät oli tosi kova nälkä ja tuntui, että maha on sel11062324_10153750771721258_7354973310253323286_nässä kiinni, mutta nyt oli ihan kivan ok kylläinen olo. Tosin kuvasta huomaa, että vararavintoa oli vielä hyvin jäljellä ja maha ei ollut ihan liiskana.

Matin kanssahan me oltiin yhteyksissä lauantaina aamusella ja vielä iltasella kunnosta ja viesti oli, että kunto on muuttunut viikon aikana ja lavalle voi mennä. Näin mä olin tämän itsekin kaavaillut. Sunnuntaiaamu oli aika järkytys kun kampesin itseni 20min kävelyltä takaisin hotellille ja hissiin. Voi karseus mikä anorektinen tikku sieltä peilistä näkyikään. On se vaan hurja mitä nesteenpoisto saa aikaan kropassa! Siinä sitten peilistä katsoessa näin vaan kuihtuneen yläkropan joka muistutteli 2013 kisakunnosta. Hyi olkoon! Kesällä kunto kiristyi tasaisesti ja viimeistelyviikolla tapahtuneet muutokset oli paljon pienempiä ja sIMG_4885ilmä kerkesi siihen tottua. Nyt tuli vaan järkytys 😀 Perjantaina reissuun lähtiessä paino oli pari kiloa korkeempi kuin syksyllä viimeistelyviikolla. Hotlassa puntarille en enää päässytkään.

Niina nappasi kuvan sunnuntaiaamulta. Kuvassa tilanne ei näytä niin pahalta miltä se omaan silmään livenä näytti. Nyt näytti juuri siltä nälkiintyneeltä syömishäiriöiseltä mistä mediassa on puhuttu, yök!

Sunnuntai aamupäivä menikin meillä sitten laittautuessa. Maalia lätkittiin vielä tietysti iholle ja meikin, kynnet ja tukan laittoi kuntoon Kallio-Teittinen AmatörTeam, mutta helkutin hyvää jälkeä tuli ja kustannukset pyöreä 0 euroa . Kyllä vaan varatuomarista on moneksi!

Sunnuntai aamuna heivasin kanat roskiin ja totesin, että mun kanan syönti on tässä. Ihan jopa viimeistelyviikolla. Onneksi hotellin aamiainen tarjosi oikein kattavan valikoiman sopivaa evästä myös kisapäivälle! Ja siitähän jäi kivasti myös kotimatkallekin herkkuja :) _MG_4817Yhden aikaan oltiin tällingeissä, tilattiin taksi ja Kulttuuritalolle karsean tavaramäärän kanssa. Sieltä löytyi meidän tiimin huone ja asetuttiin kodiksi. Pikaiset shoppailut messuilla ja takahuoneeseen takaisin.

Pyydänkin heti anteeksi jos ja kun olin varmasti töykeän oloinen messuilla pyörähtäessä. Tuntui, että tuttuja oli joka puolla, mutta aikaa ja energiaa jäädä vaihtamaan kuulumisia ei ollut. Vähän jäi oma toiminta harmittamaan, olisi kuitenkin ollut kiva moikkailla rauhassa ja kuulla miten menee ja tsempata vielä lavalle meniöitä. Kintsalle kyllä aikataulujen kanssa taas menikin kun meidän sarjan eliminaatio odotti. Eli heti alkupäässä mentiin lavalle. Pikaiset pumppailut, vähän viunaa, pekonia, metua ja suklaata huiviin ja menoksi!

Erityis kiitos Annikalle kun otit mut huollettavaksi, olit niin perusteellinen ja myös kannustava, arvostan kovasti <3 SportLifellä on kyllä aina toiminut moitteettomasti huoltotiimin työ, ihan huippua!!

IMG_4890

Pikku Jekku-tömpsyt rentoutti taas kivasti ja jännitystä ei oikein kerennyt syntyä. Se vähän itseä huvitti kun olin aamulla katsonut järkyttyneenä laihaa olemustani, mutta kisapaikalla olin vielä enemmän huulipyöreenä kun näin muut pitkän ja keskipitkän sarjan tytöt. Koin yhtäkkiä itseni jo aika isoksi, mitä hittoa!! No ei kun vaan jonoon lavan taakse ja menoksi! Jännitystä ei ollut yhtään, mutta fiilis oli todella huippu! Nautin ihan suunnattomasti siitä pienestä hetkestä mitä siinä sain pyörähtää. Kisatilanne oli tosi nopeasti ohi ja aloitinkin heti herkuttelun kun tiesin, että tatuointien näkyessä minua ei arvostella ja jatkoon ei ole toivoa päästä.

Ruoka/juomapuolla olin viime vuodesta viisastuneena varannut messiin magnesium nestetytysIMG_4889tabletteja mitkä laitetaan veden

Olihan tuota rompetta hitusen.. 😀

sekaan. Luulen, että se oli kaiken pelastus! Lisäksi maitohappobakteereita ja vauvojen koliikkilääkettä Cublatonia. Sitten myös tietysti, että olin ottanut puhdasta sokeria vain vähän mukaan. Pahimmat oli Lion-patukka ja pari palaa oikeaa suklaata. Muuten söinkin noita ns. ketoosiruokia. No meni siinä vähän kroisanttia ja jotain shittiäkin. Mutta tosi kohtuudella. Siinä jouduin muutaman tunnin odottelemaan kyydin lähtöä, mutta aika meni ihan kivasti takahuoneessa loikoillen. Kotona oltiin vasta joskus yhdeksän pintaan. Maailman paras mies odotti siellä ihanan jäniksen kanssa reissussa rötvääntynyttä fitness akkaa. Oli taas protsku porkkanakakutkin tehty mua varten. Oli hyvä ja onnellinen olo palata kotiin onnistuneen reissun jälkeen <3

Fiilikset koko kisareissusta jäi erityisen hyväksi. Oli mukava saada olla ”samalla linjalla” muiden kilpailijoiden kanssa, eikä tuomaristostakaan kukaan tullut hinkkailee väriä ja syynäilemään yms. Nyt vasta pari päivää kisojen jälkeen olen alkanut miettiä muuten kisaamista. Tykkään siitä todella paljon, mutta kieltämättä se syö motivaatiota ja innostusta kun tietää etukäteen, että matka tyssää eliminaatioon. En tiedä kuinka moni oikeasti osallistuisi uudestaan ja uudestaan jos tietäisi täydellä varmuudella,            Ihana Niina Kallio!!

että aina matka tyssää siihen. Nyt vielä kun kilpailijoita on paljon on se eliminaatio aina olemassa.

Mielenkiintoa voisi pitää vielä enemmän yllä jos tietäisi, edes, että se lavalla olo ei jää siihen yhteen vertailuun vaan jatkuisi useammalla vertailulla. Mutta näin ei ole niin kauan kun osallistujia on enemmän kuin 15. Se on mulle ihan ok, että olisin aina sijoiltukselta se viidestoista, mutta se, että homma jää aina niin lyhyeksi. Onko siinä oikeasti mitään järkeä! Laitoin siis mietintämyssyyn muut liitot jos niissä olisi oikeasti mahdollista olla lavalla pidempään tai päästä edes arvosteltavaksi. Tässä linkki viime vuoden kisa/diettirapsaan: http://pauliinateittinen.fi/diettikooste/?preview=true&preview_id=1732&preview_nonce=44f1ec685b&post_format=standardIMG_4888Yksi iso asia on myös ystävät mitä tämä harrastus on tuonut mukanaan. Jo pelkästään se itsessään on niin iso syy miksi kannattaa mukana roikkua ja osallistua kisoihin :)

IMG_4906

Kokonaisuutena tämä oli siis omista kisoistani parhaiten onnistunut, vaikka kunto ei ollut paras. Mulle dietti oli helppo ja arkinen. Rakastan ketoosidiettiä ja tykkäsin herkutella protskukakuilla ja muilla herkuilla dietillä. Tais sitä sokeritonta suklaatakin mennä. Laskin kuitenkin hiilareita siinä ohella. Ei ollut oikein mitään ponnisteluja suuntaan eikä toiseen ja olin tosi stressitön. Olin vielä viikko ennen kisojakin vaikka valmentaja oli sitä mieltä, että tuolla kunnolla ei kande lavalle mennä. Mistä lie moinen olotila, en tiedä. Oliko se välinpitämättömyyttä, vai tuntuiko itsestään vaan siltä, että homma toimii omalla painollaan mitä sitä murehtimaan. En osaa sanoa.

IMG_4900

Mulla oli jotenkin tosi hyvä sisäinen balanssi kokoajan ja tietynlainen luotto itseeni. Vaikka siis tottakai oli niitä hetkiä kun peilistä katsoo nestepallo, että ei hitto, ei tuosta kisakuntoa tule. Mutta nestettä! Jos ketoosilla ollaan ja miinuksella, niin eipä sinne vaan rasvaa pamahda varmaan millään laskukaavalla. Sitten kun en ollut antanut kaikkeani, niin odotukset mega kovasta kunnostakaan ei stressannut. Tää kuulostaa varmasti tosi epäurheilijamaiselta kun ei tee kaikkeensa ja ylitä itseään, mutta tarviiko kaikkien?  Etenkään mun kun olen arvosteluiden ulkopuolella ja muutenkin enemmän tälläinen elämysmatkailija. Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt kun näin lavakuvat ja mielestäni näytin hyvälle ja ettei tarvitse todellakaan häpeillä. Ei tietenkään ollut se mikä oli tavoitteena, eli saada parempi kunto mitä syksyllä, mutta mulle itselle riittävä. Heti maanantaina palasin treenin ääreen intoa puhkuen, että seuraavan kerran kun lavalle nousen, niin oon niin kovassa kunnossa, että oksat pois. Nyt tässä päivien edetessä oon ehkä enemmän tullut siihen tulokseen, että ehkä mun kohdalla tollanen arkinen löysempi dietti onkin se juttu. Mua ei tulla arvostelemaan, niin miksi ihmeessä mä väkisin yrittäisin saada kovan kunnon jos en nauti siitä itseni överisti haastamisesta edes. Ehkä oikeesti mun kohdalla on jees mennä lepposasti ja herkutellen diettailen ja mennä tällein pehmeemmässä kunnossa  Upea Sanita lavalle menossa.

vailla stressiä ja paineita. Kerran jos olen itse kuitenkin tyytyväinen. Tää on harrastus ja näköjään mulle ei sitä onnellisuutta tuo se kova kisakunto vaan ihan muut asiat. Oon näköjään paljon tyytyväisempi kokonaisuuteen näin kuin, että otan tiukemmalla kaavalla (vaikka ei se kesäkään mikään tiukkuuden huipentuma ollut..) Uskon, että tilanne voisi muuttua jos voisin saada siihen kilpailuasetelmaa, se voisi motivoida haastamaan itseään.

11071811_10205778482637397_1991744875446256936_n19.4.2015 Fitness Classic Kulttuuritalo Helsinki

Mulla on ekaa kertaa kisojen jälkeen ollut täysin hyvä olo psyykkisesti ja fyysisesti. Viime kesänä vatsa heitti mutkalle ja sitten oli ne kisavärit showt mieltä pahoittamassa. Nyt ei ollut mitään, kaikki meni niin hyvin kuin voi vaan mennä. Olin itse varautunut loivempaan laskuun ruokailujen suhteen ohjeistuksesta poiketen ja tuntuu, että itseni kuuntelu on ”se” juttu nyt.

10357126_929104250454694_6112516847048668244_n

19.4.2015 Fitness Classic Kulttuuritalo Helsinki, kuva Mika Pulkkinen Photography

En päässyt niin kireeseen kisakuntoon, tai niin pienille kaloreille, että nälkä olisi päässyt yllättämään, niin veikkaan, että mun kohdalla nälkävelkaa ei ilmaannu. Ainakin tää alkuviikko on ollut aika ähkyistä ja ruokaa on vaikea saada uppoamaan. Tosin suklaa on maistunut (mitä ei saanut edes ostaa!!) mikä on sitten ehkä vienyt nälkää pois. Loppupeleissä oon ollut helkkarin tyytyväinen, että oon uskaltanut tehdä omia valintoja vasten muiden mielipiteitä ja ohjeita. Ainut mikä jäänyt häiritsemään on se, etten uskaltanut lähteä sitä hiilaripäivää ottamaan tuossa joitain viikkoja takaperin kun koin, että sen aika olisi ollut. Tietenkin tän dietin pohjalta mulla on vaan vahvistunut ja vahvistunut ajatus siitä, että haluan päästä yksin kokeilemaan ja tekemään.

11146235_10205778483237412_8587216487626806879_n19.4.2015 Fitness Classic Kulttuuritalo Helsinki

Tämän dietin pohjalta en ehkä kokisi enää niin isona ongelmana myös lähteä syksyn karsintoihinkin. Tosin voi olla, että kunnon suhteen riman alitus olisi vielä pahempi kun oikein innostuisi kesällä syöpöttelemään ja ottamaan vielä rennommin. Mutta noin ajatuksena. Selvästi se salaa diettaaminen (avopuolisolta salassa) ja oleilu kun dietillä ei olisikaan` on ihan saavutettavissa oleva juttu ja vielä voi saada ihan ok kisakunnonkin, niin miksipäs ei! Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muutoksen tuulia ehkäpä??

11149354_10205778483317414_1116656337528674390_n19.4.2015 Fitness Classic Kulttuuritalo Helsinki

Loppuun haluan osoittaa mitä suuremmat kiitokset tukijoukoille, jotka olette halunneet lähteä tukemaan harrastustani tiedossa olevista tatuointi”ongelmista” yms. huolimatta.

*Ensimmäisenä kaikki te ystävät, sukulaiset, tutut ja tuntemattomat jotka olette tästä kaikesta sirkustoiminnasta huolimatta tsempanneet ja kannustaneet. Jokaisella pienelläkin kannustusviestillä on ollut uskomattoman iso merkitys. Tiedätte keitä tarkoitan! Olette korvaamattomia!IMG_7007

* Valmentaja Matti Halonen

* Team SportLife Nutrition + huoltotiimi

* Hieroja Pentti Rimpilä

* Bikineistä Michelle Shpitalnik

* Alemana Dance Center

* Fitnessfirst Online

* Stemma

* Gazoz

* Datasafe

* Sakari/BodyCTRL

* Daddy`s Girl

* Painotalo Silkkisiipi

* Roni/Damnation Ink

* Valokuvista kiitos Seppo Rantanen

* Jyväskylän Voimaklubi

Eikä suinkaan vähäisempänä Niina, olet aarre <3

Pauliina kumartaa ja kiittää!

11080908_10205778483197411_7511677596177998788_n19.4.2015 Fitness Classic Kulttuuritalo Helsinki

 

 

 

2 thoughts on “Fitness Classic kisarapsa

  1. Moi. Tosi kivasti kirjoitettu ja kova mimmi oot!! Tein itsekin debyyttini -168 bodyssa viime viikonloppuna ja vaikka fysiikkani oli parempi kuin pari /kolme jotka pääsi finaaliin asti niin minut heitettiin pois jo ensimmäisenä tatuointien vioks. Olin niin mahtava lavalla ja en todellakaan huonossa kunnossa. Tuli aivan kauhee fiilis kun minua ei päästetty edes toiseen vaiheeseen ja tuntui siltä että miksi h*lvetissä olin kiduttanut itseäni alle 10% rasvalle ja treenannut niin kovaa ja sitten en edes saanut tilaisuutta. Pyörähdin 10 sekunnissa lavalla ja tuntui etteivät tuomarit edes halunnut katsoa minua. Olin niin surullinen, vihainen ja ihan tyhjä kisojen jälkeen, koska en vaan ymmärtänyt että miten se voi olla sallittua että noin kohdellaan ihmisiä :/ tatuoinnit minun mielestäni eivät voi olla noin iso haitta jos fysiikka on kova.. noo arvostelu laji on arvostelu laji. Olit ainakin tosi upee!

    1. Ymmärrän tuntemuksesi. Mä kävin noi tuntemukset jo viime syksynä läpi, että tänä vuonna ei sinäänsä enää tuntunut miltään kun tiesi miten tulee käymään. Tietysti se turhauttaa kun ei saa mitään arvostelua edes tehdystä työstä. Tulee juurikin fiilis, että miksi panostaa kun sillä ei ole mitään merkitystä. Tietty itselle, mutta mäkin olen kuitenkin vähempäänkin tyytyväinen ja tuntuis hölmöltä lähteä kitudietille ”turhaan”.

      Nyt vaan siellä häntä pystyyn ja kohti uusia haasteita! Toivottavasti nouset vielä lavalle, uskon, että meitä tatuoituja tarvitaan siellä jos joskus halutaan saada sääntöihin muutosta. Ei voi vaan luovuttaa :) Tsemppiä jatkoon!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *